maanantai 12. lokakuuta 2009

Nepal ja vanhat farkut löysivät toisensa

Kangaskantiset muistikirjat ovat kiehtoneet minua jo jonkin aikaa. Ensimmäisen kerran taisin törmätä sellaiseen Suzanne Tourtillottin Making & Keeping Creative Journals -kirjassa. Viime viikolla törmäsin englanninkieliseen blogiin, jossa oli useita kangaskantisia kirjoja.

Ajatus oli jäänyt idean asteelle, kun kanneksi sopivaa kangasta ei ole tullut eteen. Vaan nytpä osui: raivasin tilaa ullakolla ja yhdestä pinosta löytyi pari vuotta sitten Nepalista ostamani jakku. Se oli muuttunut XXS-kokoiseksi, kun epähuomiossa pistin vaatteen pesukoneeseen. Eihän käsinkudottu harva kangas konepesua kestä.

Iloisen kirjava kangas houkutteli aikoinaan hankkimaan jakun; samat värit houkuttelivat nyt kokeilemaan uutta tekniikkaa. Hehkuvat oranssit ja punaiset sävyt kutsuivat farkunsinistä kaverikseen. Yksi silppuamaton lahje löytyi, ja siitä sain kannen sisäosan. Toissa talvisen farkkupaperiurakan jäljiltä oli sopiva pino indigonsinistä käsintehtyä paperia.

Farkuista löytyi myös ratkaisu kirjan sulkijanauhaksi. Puhtaaksi saksitut farkkusaumat sopivat tämän kirjan tyyliin täydellisesti. Niitä olin testannut jo aikaisemminkin.

Hankalinta tässä projektissa oli arkkivihkojen ompelu, mikä näkyy ompelujäljessä. Kirjava kangaskansi onneksi antaa anteeksi vikatikit.















Kirja taitaa sopia stressinpoistoon - röpelöisen pinnan silittäminen tuntuu mukavalta kädessä.