Tee oma [taiteilija]kirja

Taiteilijakirjan lähtökohtana on kirjan idea tai muoto, tekniikka on vapaa. Viikonlopun mittainen työpaja antaa käytännön vinkkejä kirjan tekniseen toteutukseen ja mahdollisuuden työstää ideoita teoksiksi.

Aika: 18.-20.1.2013, pe klo 18-21, la-su 10-17 (yhteensä 17h)

Paikka: Taidetehtaan Studio, Läntinen Aleksanterinkatu 1B, Porvoo
Järjestäjä: Lokikirjoja -näyttelyn työryhmä
Hinta: 50 euroa (sisältää perustarvikkeet, ohjaajilta voi ostaa erikoispapereita)

Lisätietoja ja ilmoittautumiset 11.1.2013 mennessä: lokikirjoja@gmail.com tai puh. 040 553 6655

"Seasons", Leena Kultanen 

"Punane kala", Leelo Leesi. 

Kirjakäärö. Anitta Ruotsalainen

Perjantai

Tutkimme, miten kierrätys- ja ylijäämämateriaaleja voi käyttää kirjansidonnassa ja millaisia helppoja sidontatapoja on olemassa. Suunnittelemme omia töitä.

Vanhoista nahkatakeista saa hyvää materiaalia, samoin veden kuluttamista laudankappaleista. Paperikasseista tai kartonkisuikaleista voi punoa kannen. Syömäpuikkoja, oksia, bambu- tai muita tikkuja, järviruoko-olkea tai nauloja voi käyttää sidonnan apuna.

"Mare Nostrum". Aime Jürjo

Lauantai

Kokeilemme erilaisia lankasidontamalleja kuten pitkäpisto, aasialainen lankasidonta, vihkokirjat. Omien kirjojen toteutus.
Tutustumme Lokikirjoja – Logbooks – Loggböcker -näyttelyn töihin.

Sunnuntai

Omien kirjojen toteutus jatkuu. Kurssin aikana ehtii tehdä 1-2 kirjaa.
Ohjaajat: Leena Kultanen, Agne Kuusing-Soome ja Anne Räisänen

Linkkejä

• Wikipedia:Artist's book
• Parisuhde -taiteilijakirjoja Unkarista ja Suomesta
• Victoria and Albert Museum: taiteilijakirjakokoelma
• Roberta Lavadour's Artist's Books
• Mia Leijonstedt: Sculptural Art

Kirpputorilta kirjaksi

Muutama viikko sitten kirpputorin tangolta mukaani tarttui kummallisen beige naisten nahkatakki 70-luvulta. Ajattelin, että se olisi halpa tapa harjoitella nahan työstämistä.

Takista näki, että sitä oli käytetty pitkään. Hihat ja takamus olivat venyneet kupruille.

Lähempi tuttavuus sai minut kuitenkin innostumaan. Nahka oli hyvälaatuista, samoin ompelutyö. Kuluneet kohdat alkoivat näyttää upeille, kun pohjustin nahan nepalipaperilla ja annoin sen tasoittua painon alla.

Lopputuloksena syntyi kymmenkunta muisti- ja vieraskirjaa, joihin nepalilaiset luonnonmateriaaleista tehdyt napit istuivat kauniisti.

Ei kirjansidonnan parhaiden oppien mukaisia sidoksia, mutta mukavalta käteen tuntuvia käyttökirjoja.

Kirjoja Porvoon Taidetehtaan joulumarkkinoilla.

Kuluneimmasta kohdasta tehty pikku muistikirja syntyi ensimmäisenä.
Vyöte käsitelty mehiläisvahanesteellä.

Osan kansista laminoin krepatulla loktapaperilla.
Sitä saa Tallinnan Zelluloos-kaupasta.

Kookospähkinän kuoresta tehdyt napit olivat samaa värimaailmaa.

Tallinnan paperipaja

Tallinnan vanhankaupungin laidalla on kiehtova paikka: Ukrainan kulttuurikeskus. Siellä toimii heidän nettisivujensa mukaan Viron ainoa paperipaja, jossa tehdään käsin paperia. Vietimme siellä toisen porvoolaisen paperintekijän kanssa viisi päivää ja teimme urakalla paperia.

Viira odottaa käyttöä.

Viron kruunusilppua puristettuna pelleteiksi. 

Hollanteri jauhaa massaan puuvillakuidusta.

Hollanteri on puhdistettava huolella eriväristen massojen jauhatuksen välillä.

Teimme myös lumppupaperia vanhoista farkuista. Arkkien kuivatukseen
oli käytettävä kaikki lämpimät ja kuivat tilat.

Pyykinkuivatusteline osoittautui käteväksi ripustuspaikaksi
pelleille, joiden päälle prässäsimme valmiit arkit. 

Farkkukankaan muuttumista kuidusta paperiksi on kiehtova seurata. Värisävy
riippuu siitä kuinka kuluneet farkut ovat ja siitä kuinka paljon joukkoon
laitetaan muuta massaa. 

Arkit puristetaan pelleille.

Paperipajan väriaineita ja muita tarveaineita. 

Viimeiset arkit valtasivat yläpedin.

Etualalla farkkupaperia, jossa massan joukossa on valkeaa
puuvillakuitua ja kuivattuja ruusun terälehtiä.

Läppäri sai uuden tehtävän paperipainona. Teimme paperia niin nopeaa tahtia,
ettei arkkeja voitu jättää kuivumaan pitkäksi aikaa pelleille.